Päivät menevät menojaan.. Kohta on joulu. Ei kiinnosta, koska joulun jälkeen vaihtuu vuosi. Siitä tulee varmaan tätäkin vuotta kauheampi.. Minä en yksinkertaisesti pysty muuhun kuin istumaan sohvalla juomassa kahvia kirjaa lukien. Ja olen..öö.. nuori aikuinen? Elämä edessä, blaa blaa.

Ennen syytin sitä että isä oli ilkeä ja äiti oli ilkeä ja minua sanottiin ala-asteella paksuksi. Syytin sitä, että lehdet tippuivat syksyisin ja kukat kuolivat käsiini veden puutteeseen. Nyt olen ymmärtänyt ettei kukaan muu ole syyllinen kuin minä.

Minä itse olen syy ja sen seuraus. MINÄ olen tehnyt ne virheet, MINÄ otin kaiken liian henkilökohtaisesti. MINÄ elän omassa pyhässä kolminaisuudessani, johon kuuluvat lisäkseni ruoka ja kylpyhuoneen WC, MINÄ kuulen ääniä, jotka eivät ole tosia.

Minä työnnän liian lähellä olevat nyt pois. Ette saa loukata itseänne vuokseni, ette te pysty minua auttamaan. Minä välitän niin, että se rusentaa minut alleen. Minä en voi tehdä tätä sinullekin. En vain voi..