Nyt se iskee kiinni minuun. Koko voimallaan, käsittelemättömällä julmuudellaan se on saanut minusta otteen. Juuri nyt sisääni koteloituvat tunteet, joita en uskalla päästää irti. Suru on liian suurta edes itkettäväksi.. joten se jää minuun asumaan.

Minä en uskalla puhua eikä minulla edes ole ketään, kelle puhua. Kuten aina, minä olen vahva Fanni ja selviydyn yksin. Ilman kyyneleitä, pää pystyssä ja kasvot kivetettyinä. En paina päätäni kenenkään olkaa vasten itkeäkseni edes hetken. Miksi tekisin niin? Ei kukaan tule niin lähelle että voisin. Minä en ymmärrä. Jos elämä on tätä, jatkuvaa menettämistä ja pahaa ympärillä, miksi minun pitää olla täällä? En minä kuolla halua, haluan vain että tämä kipu menisi pois.

Parempia päiviä on edessä. Sitä ennen olen turvonnut sika, joka syösyösyö ja oksentaa. Syö ja oksentaa, tunnista tuntiin kunnes eltaantuneena makaan sikiöasennossa kylpyhuoneen lattialla mustien pisteiden tanssiessa silmissäni - tätäkö elämä on?

Uusi elämä puhkeaa ja jotain muuta menetetään.

Eilen, 8.2.2009, menehtyi vaimo, sisar ja kahden lapsen äiti verenmyrkytykseen. Onneksi hän on nyt paremmassa paikassa.

Nämä asiat vain kulkevat käsi kädessä - vakaasti kuin vuori. Suru on kanssani joka hetki mutta myös iloa voi nähdä surun takaa. Minä olen päättänyt olla masentumatta menetyksistä vaan iloita kaikesta, mitä minulla on.

 

Ja ajatella hyviä muistoja edesmenneistä.

On kulunut pitkä aika.. kun olen ollut eksyksissä. Olen edelleen, aina, ikuisesti.

 

Joulu oli. Joulu meni. Uusi vuosi alkoi - ei ehkä parempana. Olen horjunut, tehnyt vääriä johtopäätöksiä ja virheitä ja olen edelleen yksin. Liian yksin; se joka kosketti sai sirpaleita sydämeensä.

Joten päätin.. En luota, en toivo enkä usko. Niin selviän pahimman yli ja korjaannun, edes vähän.  Yeah right.. Ei tule tapahtumaan.

Perseestä koko juttu alunperinkin. Mutta tajusin eilen, kun istuin olohuoneen lattialla tekemässä tuhannen palan palapeliä, ettei elämäni ole aivan karmeaa. Ja toivoin, että Emma olisi täällä vielä että voisin kertoa sen hänelle. Emma hei, toivottavasti kuulet sinne taivaaseen: olisi pitänyt odottaa. Kaikki olisi muuttunut paremmaksi.

Päässä pyörii liikaa ajatuksia. En saa niistä kiinni..

On kovin yksinäinen ja ahdistunut olo. Ajattelin tässä sammuttaa television ja tietokoneen ja kömpiä sänkyyn kirjan kanssa. Ehkä sitten unohdan oudon pelottavat tunteeni. En halua tuntea näin sillä pelkään niin kovasti että minuun sattuu - siksi olen hiljaa ja odotan. Olenko kuitenkin liian huono ja likainen?

Valkoviiniä..

Perjantai-ilta. En mennyt lääkäriin. En, koska lääkäri olisi laittanut minut osastolle. Ensi vuonna voin miettiä asiaa, jos olen vielä hengissä.

Olen ollut niin poissa tolaltani, etten olisi pysynyt kasassa ilman lääkkeitä. Toni on kuollut. Psykoottisuus on lisääntynyt. Olen siis tässä, istun kotisohvalla siemaillen viiniä. Haluan mennä nukkumaan.. Ja nukkua pois tämän kaiken, pyyhkiä muististani kuolemanhaluni ja kaiken.. Mustaa, tämä on mustaa.

Minä olen musta eikä kukaan rakasta.