Tänään olen ollut reipas tyttö. Tiskasin lähes koko astiakaapin käsittäneen kasan likaisia astioita, vaihdoin huoneeni järjestystä, imuroin, ripustin uudet verhot, pesin pyykkiä. Laitoin uusia valokuvia kehyksiin sekä liimasin niitä valokuva-albumiin. Vihdoin ja viimein sain myös noin kuukauden ajan kylpyhuoneen lattialla lojuneet viherkasvit vietyä huoneeseeni. Huoh.

Joskus mietin, mikä minulle riittää. Näen ympärilläni asian toisensa jälkeen, jotka suoritettuani olisin tyytyväinen itseeni.. Valitettavasti asiat eivät lopu. Ne eivät koskaan ole loppuneet. Leivätkin homehtuivat kun en muistanut syödä niitä. Parempi niin.

Haluan vain olla mutta en voi antaa itseni laiskistua. Unohdin ostaa eräät lääkkeet, ehkä en oikeasti tarvitsisi niitä. Ehkä äänet päässäni ovat vain totuus, jonka lääkkeet turruttavat. Mutta ajatukset eivät oikein juokse, ne ovat tahmeita. Pitäisi viikata ppykit, laittaa uudet pyykit koneeseen kuivaustelineelle ripustettujen tilalle, imuroida eteinen ja järjestää tavaroita...