Koko päivän kestänyt paniikki ei laannu. Tahtoisin vain hautatua itseeni ja nukkua vuosia taakse päin. Silloin kaikki olisi toisin.. Mutta minä valitsin väärin risteyksessä ja menetin.. kaikki pelon takia, totta kai minä pelkäsin!

Itkettää eikä itkua ole kuitenkaan. On vain tyhjä vaikerrus rintakehän alla, se pistää, polttelee ja on kamalan painava. Silti hymyilen, heilautan kättäni, käyn ostamassa vissyäklementiinejämaitoatomusokeriakaakaojauhetta. Silti suunnittelen tupaantuliaisia, joulua, ylioppilasjuhlia. Silti suunnittelen olevani kuollut pian.

Silmitön kylmä yksinäinen musta talvi on laskeutunut elämäni ylle. Kukaan ei ojenna itseään pelastaakseen minut nyt kun en enää osaa pelastaa itse itseäni.