No niin. Ihmettelen pikkumaisia, turhantärkeitä pilkunviilaajia. Jättäkööt minut rauhaan, kun eivät muuta osaa tehdä kuin käsittää joka ainoa tekemäni asia väärin ja suuttua siitä minulle - ja saada minut tuntemaan järkyttävää syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Enpä jaksa enää miettiä sellaistakaan.
Toisaalta oli rentouttavin ja hauskin päivä hetkeen, kiitos vain eräälle. Ehkä unien tulkinta pitäisi jättää tuonemmaksi.. Kai.
Totuushan on se, että sinä revit minut auki kuin tikkaamattoman haavan, jolloin haluaisin vain painaa pään syliisi ja itkeä. Pelkään kuitenkin, että työnnät minut pois ja kerrot, kuinka ällöttävä sinusta olen.
tiistai, 16. joulukuu 2008
Kommentit